Naistenpäivä

Näin naistenpäivänä moni miettii tasa-arvoa, ja monen mielestä taas Suomessa naisten ja miesten välinen tasa-arvo on jo valmis ja feministit vouhkaavat ihan turhasta. Muusta yhteiskunnan kehityksestäkin olisi paljon sanottavaa, mutta mietitäänpä nyt hetki ihan vaan työelämän tasa-arvoa kuvitteellisen naisinsinöörin näkökulmasta.

Olisivatkohan nämä tilanteet mahdollisia:

• Kehityskeskustelussa (tai esimies-alaiskeskustelussa, tai miksi näitä nyt missäkin firmassa sanotaan) esimies antaa palautetta naimisissa olevalle naisinsinöörille, jolla on 2-vuotias lapsi: "perhetilanteeseen nähden hyvä työsuoritus". Olikohan työsuoritus silloin oikeasti hyvä? Vai olisiko arvio ollut muuten huonompi mutta menköön nyt kun pieni lapsiressu on hoidossa ilman äitiä? Saisikohan miesalainen tällaisen arvion samasta suorituksesta, olivatpa lapsensa minkä ikäisiä hyvänsä?

• Kahvipöytäkeskustelussa puhe kääntyy kotitöihin. Vanhempi mieskollega antaa humoristisen neuvon: "Pyykithän jätetään kotona pyykkikoriin ja sitten kaapista löytyy puhtaita vaatteita". Ai että, näinhän se meillä kaikilla menee!

• Naisinsinööri on lähdössä työmatkalle ja mieskollega kysäisee: "Kuinka oikein voit lähteä viikon työmatkalle vaikka kotona on pieniä lapsia?" Niin. Siis miksi ei voisi, kun lasten isä on paikalla heitä hoitamassa?

• Ulkopaikkakuntalainen kollega tiputtaa usean henkilön välisestä töihin liittyvästä sähköpostikeskustelusta ainoan naisen, jättäen vain miespuoliset kollegat mukaan. Toistuvasti. Ei kai nainen sitten tietoa tarvitse...

Pyydän teitä, rakkaat työssäkäyvät ihmiset, miettimään olisivatkohan yllämainitut tilanteet vielä mahdollisia nyky-Suomessa? Tai ovatkohan ne kuvitteellisia ollenkaan?
Ja kuinka valmista se tasa-arvo olikaan?